Lappeenrannan Kasinolla su 15.8.2004

Olen taiteilija. Olen herkkäsieluinen ihminen ja avoin kaikelle kauneudelle. Olen taiteilija ja minun tehtäväni on välittää ihmisille herkkiä sielunelämyksiä ja tuntemuksia, joita kaikki kaunis minussa synnyttää.

Minä olen taiteilija ja herkkäsieluinen nainen. Ei kukaan ymmärrä kuinka vaikeaa on olla taiteilija.

Sieluni ammentaa; ammentaa kaunista ja herkkää! Se valtaa minut! Minun on vaikeata pukea sitä sanoiksi.

Minä olen niin haavoittuva ja herkkä. Säälimätön ja kova elämä kolhii sieluani kuin ärjyvät kuohut; kuin irtokiviä koskessa.

Pahat sanat, julmat ihmiset ja säälimättömät elämäntilanteet. Ne ruhjovat sieluani ja riipivät sitä kuin armoton pohjoismyrsky kesäistä omenapuun kukintaa.

Olen taiteilija ja tiedän että tässä maassa ei taiteella eletä. Mutta, voi sitä ihanuutta, kun jokin kaunis ja herkkä valtaa sieluni maiseman: sävel, hehkuvat silmät, linnunlaulu, kaukainen haitarinsoitto, tuomen tai mesiangervon tuoksu. Kaikki ne synnyttävät minussa "sisäisen paineen", joka täytyy pukea ja luoda taiteeksi.

Eikä kukaan muu voi ymmärtää rakkautta niinkuin taiteilija. Tosin, rakkauteni on herkästi syttyvää ja sammuvaa. Se on kuin revontulet tai kaunis iltarusko, joka painuu yön hämärään. Tai, se on kuuma kuin keskipäivän aurinko, kun se on täydessä loistossaan.

Ei tavallinen ihminen voi ymmärtää taiteilijan verensykettä! Enkä minä voi ymmärtää noita nykyajan aineellisia ihmisiä, jotka mittaavat kaiken rahassa ja tavarassa. He mönkivät kuin turilaan toukat maan mudassa. He eivät ymmärrä mitään sielun hurmiosta! Eivät näe luonnon kauneutta, eivät he osaa nauttia puolikuun sirpistä, kesäisestä auringonlaskusta tai jäähileistä talvisen puun huurteisilla oksilla. Heillä ei ole kauneudentajua, tai jos heillä on - eivät ehdi!

Istun ja katselen rannan järvimaisemaa. Lahti lepää tyynenä kuin hopeapeili. Kesäyön hamy ja hiljaisuus leviää kaikkialle. Koivu seisoo rehevässä vehreydessään ylväänä kuin kuningatar. Pihlaja aukoo pihamaalla kukintojaan.

Vedän sismpääni kesää. Kesähän on itseasiassa taiteilijan sielu luontoon puhjenneena. Vedän sisimpääni kesää ja tunnen kuinka sisälläni soi!

Ei kukaan tunne taiteilijan sisintä - tunteeko edes itse!