Siveltimenä kynä ja raspi-Roope

Telle etsii puun sielua ja elämän herkkyyttä

Mikkeliläiselle puutaitelijalle Telle Soinkorvelle puun runko ei ole pelkkää puuta, vaan suuri mahdollisuus. Puu kun ei käyttäydy koskaan ennakkosuunnitelmien mukaan vaan alkaa elää omaa elämäänsä vaikka taitelijalla olisi alussa kuinka valmis ajatus tahansa. Viimeiset vuodet Telle on ottanut mittaa vanhoista Lyseon tontilla kasvaneista lehmuksista, torsoista kuten Telle puita kutsuu. Tellen käsissä torsot ovat kuoriutuneet ja puista on löytynyt monta tarinaa. Mykkä huuto, keveät kantavat unelmien siivet ja lapset, siinä muutamia Syleily -nimisen teoksen pinnasta löytyneitä kertomuksia. Telle mietiskeleekin, että kuinka monta tarinaa koulun tontin reunalla olevat lehmukset voisivatkaan kertoa, jos ne siihen pystyisivät.

Töitä Suomessa ja ulkomailla

Tellen tärkein ja lähes ainoa työkalu on raspi-Roopeksi kutsuttu sähkötyökalu, jolla hän tekee muotoja ja jyrsii puun pintaa.
- Raspi-Roope on minulle kuin taitelijan sivellin, vertaa Telle.
Ennen raspikäsittelyä puuta käsitellään mm. ilmanpaineella, puukolla ja taltalla. Tällä hetkellä työn alla olevat kaksi ja puolimetriset puuteokset ovat syntyneet Tellen ateljeessa, joka sijaitsee Moision vanhan navetan vintillä.

Lyseon lehmusten lisäksi Telle on viime vuodet työstänyt vanhaa Kaihunharjulta kaadettua mäntyaihiota. Mäntyinen Kaiho -niminen työ on valmis, eikä sen kanssa vietettyjä tunteja voi edes ryhtyä laskemaan. Telle on viettänyt Kaihonsa parissa yhteensä kolme kuukautta ainakin kahdeksan tuntia päivässä.
- Kun inspiraatio tulee, silloin ei katsota kelloa vaan tehdään töitä yötä myöten. Yleensä 80 prosenttia työstä on valmiina päässä, loppu toteutuu työn edetessä.
Ennen massiivisia puutöitä Telle teki paljon pieniä puutöitä ja valoteoksia.
- Valo on puutöissä tärkeää, sillä en tyydy pelkästään puun omaan väriin, vaan puu vaatii yleensä jonkin asteista etsausta ja käsittelyä.

Telle on antanut töilleen nimiä jotka kuvastavat hänen ajatusmaailmaansa ja tapaansa elää kuten Epätäydellisen täydellinen, Muna vai kana, Puullakin on temppelinsä, KlooniArnold ja Kodin lämpö. Puutöistä kiinnostuneiden lisäksi Tellen töitä löytyy myös muutamilta eturivinjulkkiksilta mm. Superstar -Ihmetys -teos on Tarja Halosella, Rauhan Kyyhky Arja Saijonmaalla ja Ruska Ylläksellä teos Riitta Uosukaisella.

Eivätkä Tellen työt ole ilahduttaneet pelkästään suomalaisia, vaan hänen töitään on ollut esillä näyttelyissä mm. Espanjassa, Unkarissa ja Siovakiassa. Tellen töitä on ollut mm. International Art Symposium Orsblie -näyttelyssä vuosina 2004 ja 2005 juuri Slovakiassa, jossa hänellä on pysyvästi nelimetrinen Koti-niminen teos Volodray Valleyssa. Uusi virallinen kutsu Slovakiaan on myös tulevaksi kesäksi ja helmikuussa selviää, saako hän näyttelymatkalle rahoitusta. Se, miten Tellen työt ovat joutuneet Slovakiaan on pitkä tarina, mutta sattuma voi kuljettaa vaikka istumaan lentokoneeseen sopivan henkilön viereen. Näitä sattumia on mm. taitelija Jouko H. Nissisen tapaaminen. Tämä kohtaaminen vei Tellen mm. Suomi -80 -vuotisjuhlaan Torremolinokseen. Taiteen lisäksi henkisyyden tielle vihkiytynyt Nissinen on tuonut maahamme mm. pääsiäiskulkueet. Myös Telleä kiinnostaa ja mietityttää ihmisen henkisyys ja jaksamiseen liittyvät asiat.

Hellyyden ja herkkyyden arkea

Telle on tehnyt puutaidetta pääharrastuksenaan vuodesta 1993, mutta piirtäminen ja maalaaminen ovat kuuluneet hänen arkeensa jo aivan pienestä tytöstä lähtien.
- Olen tehnyt mm. hiilipiirroksia, pastelli-ja nahkatöitä sekä kuvioinut puuta polttamalla, kertoo Telle. Suunnitelmissa on, että Telle lopettelee päätoimista puutaiteen tekoa ja siirtyy eteenpäin muille taiteen aloille.
- Puuta en täysin jätä. Se vaan tulee olemaan jatkossa pienimuotoisempaa.
Viime vuonna Tellen taiteen teko laajeni, sillä häneltä ilmestyi viime marraskuussa runokirja Rakkaudesta sinuun. Kirjan runot ovat omakohtaisesti koettuja hellyysrunoja, mutta jotka voivat olla arkea kenen tahansa elämässä. Runot ovat syntyneet Costa del Solilla ja Saimaan rantamilla.

Ulkoinen ei täytä sielun tyhjyyttä

Telle harmittelee nykyajan ihmisen henkistä tilaa.
- Ihmisten todellinen herkkyys häviää sähköisen maailman ja kiireen alle. Herkkyys ja hellyys on rikkain osa ihmistä ja nyt se hiukan kadoksissa.
Telle haastaakin ihmiset ajattelemaan, löytyykö pariskunnilta mitään yhteistä ja mistä koostuu oikeasti ilo ja onni. Eikä tässä tapauksessa Telle halua puhua ulkoisista vaurauden merkeistä, vaan ihmisen sisäisestä tilasta ja toisen ihmisen kohtaamisesta.
- Aika monen ihmisen kohdalla sisäinen ihminen on kadoksissa. Ihminen on kokonaisuus, henki, sielu ja ruumis ja jos joku osa kärsii, koko ihminen kärsii jollakin tasolla.
Toisaalta Tellen mukaan "ulkoiseen" on helppo paeta, vaikka uusi sohva tai keittiöremontti ei täytäkään tyhjää oloa.
- Kun sielun alueeseen liittyvät tunteet ja hellyys kärsivät, ihmiselle tulee psykosomaattisia oireita, jolloin ihminen reagoi ruumiinsa kautta. Sanoohan iso kirjakin, että näiden kaikkien kolmen tulisi olla tasapainossa, muistuttaa Telle.

Kun henki, sielu ja ruumis ovat sopusoinnussa, lopputuloksena on onnellinen ihminen. Onnellisuus ei kuitenkaan tule itsekseen, vaan sen eteen on Tellen mukaan tehtävä töitä.
- Ihmisen kannattaa miettiä, mitä elämälleen tekee, mitä katsoo, kuuntelee ja lukee. Kun mielelle syöttää kaikkea kaunista, niin se näkyy ihmisessä ja päinvastoin.
- Onnellisuus lähtee hyvin pienistä asioista ja uskoisin, että ihminen joka tyytyy vähään on paljon onnellisempi. Jokaisen sisällä olevan lapsen pitäisi antaa olla terveellä tavalla hengessä vapaa.

Telle Soinkorven runoja kirjasta Rakkaudesta sinuun

ei onni viihdy pahojen ja pahantuulisten luona.
Onni asuu hyvien ja hymyilevien keskellä.

* * *

vuorovaikutus on rakkauden säilöntäaine se pysyy voimakkaana ja hyväilee sinua kuin lämmin tuuli

* * *

Syksy

tuuli tuimasti tuivertaa syksyn lehtiä irrottain näin se riisuu kauneuttaan hyiseen talveen valmistaen niin kuin puita riisutaan myös meitä riisutaan

* * *

me tiedämme kumpikin sinä ja minä elämän ihanat hetket syntyvät pienistä kauniista elämän siruista laastinaan hyvyys ja ilo yhteinen

* * *

ethän tuhlaa rakkautesi tulta kylmyyteen muuten jäähtyy voimansa kuihtuu ja kylmän lähellä on paha olla